Joulunpunaiset lasihelmet

Paljon eri värejä ja mahdollisuuksia uusista lasihelmistä

Rannerenkaan tai kaulakorun voi suunnitella sekä metalli-, että nahkahihnaan.  Metallisia välihelmiä on paljon eri kokoja ja malleja. Myös lasihelmiä löytyy monen värisenä. Korua on helppo täydentää, ja hankkia lisää helmiä tarpeen mukaan

Sininen rannerengas ja kaulakoru

Lila rannerengas ja kaulakoru lasihelmistä

Turkoosi rannerengas ja kaulakoru lasihelmistä

Uusia koruja

Joulunpunainen korusetti

Mustavalkoinen setti

Kaksi eripituista kaulaketjua, rannerenkaat "memory wire" Korvakoruja eri malleja, mm. valkoinen sydän foliolasihelmistä.

Turkoosi setti

Kaulakoru ja rannerengas: foliolasihelmet, särölasihelmet

Vaaleanpunainen setti

Kaulakoru, rannerengas ja korvakorut samanvärisenä settinä. Korvakoruja löytyy muitakin malleja, esim. vaaleanpunainen pieni sydän foliolasihelmistä.

Kaulakoruja helmiäisestä

Kaulakoruja helmistä

Viljellyistä helmistä löytyy kokoja ja värejä joka makuun. Kuvan värit eivät vastaa täysin luonnollisia. Kuvassa keskellä sekä vaaleanpunainen, että luonnonvalkoinen helmi. Sinistä helmeä löytyy myös tummempana, katso väri koruista, joissa sininen helmi yhdistetty Afrikan jadeen.

Kaulakoru. Materiaaleina Afrikan jade, viljellyt helmet

Koruja syvänvihreästä Afrikan jadesta

Yhdistämällä viljeltyjä helmiä Afrikan jadeen syntyi upeita rannerenkaita.

Helmiäisen hohdetta

Korvakorujen pohjia on varastossa eri kokoja ja malleja. Helmiäiskoristeita on hankalampi saada käsiinsä. Tällä hetkellä löytyy vihreää ja keltaista, pieniin korviksiin pinkkiä ja ruskeaa.

Syksyn värien loistoa!

Mustaa vai valkoista, tai ehkä oranssia. Lasihelmiä, viljeltyjä helmiä jne

Memory wire - kätevin tapa tehdä kestäviä ja helppokäyttöisiä koruja

Nilkkarenkaisiin käytin erivärisiä lasihelmiä. Pituus mittatilaustyönä

Kaulakoru viljellyistä helmistä ja kristalleista

Valokuvia myydyistä koruista

Miten kaikki alkoi

Palava innostus oppia uutta johdatteli hopeakorukurssille syksyllä 2009. Valmiit korut tyydyttivät silmää, mutta hopealenkkien sahailu tuntui turhan työläältä. Hopeakoruista puuttui myös persoonallisuus. Kaikki väänsivät sitä samaa muinaisketjua. Halusin tehdä jotain omaa, erilaista.

Kevättalvella 2010 aloin harjoitella omin päin eri materiaalien käyttöä: helmiä, hiottuja kristalleja; kaikkea mitä sain käsiini. Rakkaat työkaverini olivat ensimmäiset asiakkaani. Nähtyään itselleni tekemiäni koruja, he halusivat samanlaisia. Sain tilauksia eri väreistä, joku halusi kaulaketjuun sopivat rannerenkaat tai korvakorut, entä voisinko tehdä nilkkarenkaan, kännykkäkorun jne. Tottakai sanoin aina kyllä, vaikka sain tuskailla monta kertaa etsiessäni sopivia materiaaleja.

Kuin huomaamatta kotiimme on ilmestynyt työpöytä, jossa voin pitää alati kasvavaa helmivarastoa, ja askarrella aina vain uusia malleja. Täytyihän minun hankkia myös hyvä työtuoli, kunnolliset valot, lisää pihtejä, suurennuslasi. Perheeni on oppinut etsimään minua korupajanukkauksesta, minne saatan helposti kadota pää ideoita kihisten.

Mieheni on värvätty kuvaajaksi. Korujen kuvaaminen on todella haastavaa, ja hän on kärsivällisesti auttanut minua. Huomaan juoksevani helmimessuilla, etsiväni uusia tuotteita nettikaupoista. Onhan minulla se oikeakin työ, mutta korupajaa ei voi kutsua pelkästään harrastukseksi. Mitä siitä kehkeytyy, sen saa aika näyttää. Hauskaa on ollut.